Kevättalven kohokohta, blinikulttuuria ja aurinkoa
Kirpeän kuulaina tammikuun pakkaspäivinä mikään ei ilahduta mieltä niin kuin rapea, kullankeltaisella voisulalla valeltu blini. Naistenlehdet pullistelevat alkuvuodesta laihdutusohjeita, mutta minä olen päättänyt siirtää Kesäkuntoon 201X -projektini myöhempään kevääseen. Tavoitteenani tällä hetkellä on kasvattaa kasvoistani yhtä pyöreät, ihanat ja aurinkoiset kuin blini.
Suuntaamme ystäväni kanssa kohti Salutorgetia heidän blinivalikoimansa houkuttamana. Blinivalikoimaan kuuluu yhteensä kuusi erilaista täytettä ja itse blinejä saa syödä niin monta kuin jaksaa. Täydellistä. Blinit ovat melko tuhtia ruokaa ja yleensä ruokajuomaksi nautitaankin vodkaa, joka mahdollistaa mahdollisimman monen blinin mahaan mahtumisen. Lounasajasta johtuen tyydymme ystäväni kanssa tilaamaan tällä kertaa lasilliset kuohuvaa. Pikaisen prosecco vs. cava -pohdinnan jälkeen päädymme tilaamaan cavaa, koska siinä on suuremmat kuplat, jotka kestävät paremmin rasvaisen blinin seurana. Kalavammaisina kavereina kauhistutamme tarjoilijamme pyytäessämme jättämään mädit pois annoksistamme. Nostettuamme maljan vuoden ensimmäisille blineillemme alamme malttamattomina suunnitella jo seuraavaa blinikertaa.
Hetken odottelun jälkeen tarjoilija tuo eteemme lautaset, joihin on aseteltu kauniisti piparjuuri-metsäsienisalaattia, savuporomoussea ja karpalocoulista, katkarapuskagenia sekä tietenkin smetanaa ja punasipulia. Blinimme nostetaan lautasille suoraan kuumilta valurautapannuilta. Blinit ovat täydellisiä: rapeita, ilmavia sekä kuohkeita ja lisäksi voisulaa on ilahduttavan runsaasti. Ensimmäiset blinit hupenevat silmissä nälkäänsä kurniviin vatsoihimme, mutta tarjoilija on onneksi huomannut rivakan tahtimme ja tuo kohta uudet blinit pöytään. Ylistämme blinien täydellistä rakennetta ja alamme samalla pohtia osaisimmeko itse tehdä yhtä hyviä. Täytteitä on tarpeeksi kolmelle blinille, mutta pyydämme viimeisen blinin puoliksi, koska vatsamme ovat alkaneet ilmoittaa käyttävänsä jo kohta jälkiruoalle varattua tilaa. Kauden alussa bliniöveri tulee paljon nopeammin kuin helmikuun loppupuolella, jolloin kisakunto saattaa parhaimmillaan yltää jopa neljään bliniin. Vodkasnapsilla voi huijata lisää tilaa, mutta päätämme jättää dopingin tällä kertaa väliin.
Jälkiruoaksi tilaamme cappuccinojemme kaveriksi petit fourseja, joka ei suinkaan tarkoita neljää pientä leivosta, vaan tässä tapauksessa kuutta käsintehtyä konvehtia. Suklaaihanuudet saavat hymyn huulille koko loppupäiväksi ja astelemme tyytyväisinä takaisin yliopistolle pitkin Helsingin aurinkoisia katuja.
Teksti:
Emilia Myllyviita
Suuntaamme ystäväni kanssa kohti Salutorgetia heidän blinivalikoimansa houkuttamana. Blinivalikoimaan kuuluu yhteensä kuusi erilaista täytettä ja itse blinejä saa syödä niin monta kuin jaksaa. Täydellistä. Blinit ovat melko tuhtia ruokaa ja yleensä ruokajuomaksi nautitaankin vodkaa, joka mahdollistaa mahdollisimman monen blinin mahaan mahtumisen. Lounasajasta johtuen tyydymme ystäväni kanssa tilaamaan tällä kertaa lasilliset kuohuvaa. Pikaisen prosecco vs. cava -pohdinnan jälkeen päädymme tilaamaan cavaa, koska siinä on suuremmat kuplat, jotka kestävät paremmin rasvaisen blinin seurana. Kalavammaisina kavereina kauhistutamme tarjoilijamme pyytäessämme jättämään mädit pois annoksistamme. Nostettuamme maljan vuoden ensimmäisille blineillemme alamme malttamattomina suunnitella jo seuraavaa blinikertaa.
Hetken odottelun jälkeen tarjoilija tuo eteemme lautaset, joihin on aseteltu kauniisti piparjuuri-metsäsienisalaattia, savuporomoussea ja karpalocoulista, katkarapuskagenia sekä tietenkin smetanaa ja punasipulia. Blinimme nostetaan lautasille suoraan kuumilta valurautapannuilta. Blinit ovat täydellisiä: rapeita, ilmavia sekä kuohkeita ja lisäksi voisulaa on ilahduttavan runsaasti. Ensimmäiset blinit hupenevat silmissä nälkäänsä kurniviin vatsoihimme, mutta tarjoilija on onneksi huomannut rivakan tahtimme ja tuo kohta uudet blinit pöytään. Ylistämme blinien täydellistä rakennetta ja alamme samalla pohtia osaisimmeko itse tehdä yhtä hyviä. Täytteitä on tarpeeksi kolmelle blinille, mutta pyydämme viimeisen blinin puoliksi, koska vatsamme ovat alkaneet ilmoittaa käyttävänsä jo kohta jälkiruoalle varattua tilaa. Kauden alussa bliniöveri tulee paljon nopeammin kuin helmikuun loppupuolella, jolloin kisakunto saattaa parhaimmillaan yltää jopa neljään bliniin. Vodkasnapsilla voi huijata lisää tilaa, mutta päätämme jättää dopingin tällä kertaa väliin.
Jälkiruoaksi tilaamme cappuccinojemme kaveriksi petit fourseja, joka ei suinkaan tarkoita neljää pientä leivosta, vaan tässä tapauksessa kuutta käsintehtyä konvehtia. Suklaaihanuudet saavat hymyn huulille koko loppupäiväksi ja astelemme tyytyväisinä takaisin yliopistolle pitkin Helsingin aurinkoisia katuja.
Teksti:
Emilia Myllyviita