ARTIKKELIT
|
Kotitalousopetuksella terveyttä edistämään!
Opettajan työhön kuuluu olennaisena osana lapsen ja nuoren kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin tukeminen. Terveystiedon opettajana, mutta myös kotitalousopettajana, erityisen merkittävää hyvinvoinnin tukemiselle on terveyden edistämisen näkökulma ja sen sisäistäminen.
Maailman terveysjärjestö WHO on määritellyt terveyden ihmisen täydelliseksi fyysisen, psyykkisen ja sosiaalisen hyvinvoinnin tilaksi, mutta realistisempaa lienee tavoitella kullekin yksilölle parasta mahdollista terveydentilaa, joka mahdollistaa hänelle aktiivisen ja mielekkään elämän. Terveyden edistämisen WHO on puolestaan määritellyt prosessiksi, jonka avulla yksilö tai yhteisö voi hallita tai parantaa terveyttään saavuttaakseen hyvän elämän ja hyvinvoinnin.
Terveyttä voidaan edistää niin yksilö-, yhteisö- kuin yhteiskunnallisellakin tasolla sekä ympäristötasolla. Yhteiskunnallisilla päätöksillä voidaan esimerkiksi pyrkiä vaikuttamaan yhteisöjen ja yksilöiden terveyskäyttäytymiseen, kun taas yksilöiden käyttäytyminen voi puolestaan vaikuttaa yhteisön, yhteiskunnan ja jopa ympäristön terveyteen ja hyvinvointiin. Kouluissa annettava terveyskasvatus on esimerkki yhteiskunnalliselta tasolta lähtevästä ja yhteisötasolla toteutettavasta terveyden edistämisen tavoitteeseen pyrkimisestä. Omaksumalla terveyskasvatuksessa annettuja tietoja ja taitoja lapset ja nuoret voivat parantaa terveyskäyttäytymistään, viedä oppeja koteihin ja laajemmin yhteisötasolle, ja toivottavasti tulevaisuudessa luoda hyvinvoivia yhteisöjä, yhteiskuntia ja ympäristöjäkin.
TERVEYDEN EDISTÄMINEN KOTITALOUSOPETUKSESSA
Peruskoulu itsessään voi olla terveyden edistämiseen erilaisin toimin kannustava ympäristö, mutta oppiaineista terveyden edistämiselle keskeisimpiä lienevät ne, joiden oppisisällöissä käsitellään fyysistä, psyykkistä ja sosiaalista terveyttä. Tällaisia ovat etenkin liikunta, terveystieto, biologia ja kotitalous, mutta jollakin tapaa terveyttä sivuavia sisältöjä löytyy varmasti kaikista oppiaineista. Terveyden edistämiseen liittyvien sisältöjen hahmottaminen on tärkeää, jotta opettajat osaavat niitä opetuksessaan käsitellä, ja mahdollisesti oppiaineiden integroinnin avulla eheyttää oppilaiden oppimista ja terveyden edistämisen tietojen ja taitojen kehittymistä.
Terveellinen ja turvallinen ruoka, hygieeninen, viihtyisä ja turvallinen ympäristö sekä hyvät ihmissuhteet ovat helposti mieleen tulevia fyysistä, psyykkistä ja sosiaalista hyvinvointia edistäviä tekijöitä, joita käsitellään erityisesti kotitaloustunneilla. Tekijöitä on kuitenkin myös muita, kuten taloudellisen ja vastuullisen kuluttamisen vaikutus omaan ja muiden hyvinvointiin sekä ympäristöä säästävien ja kestävien valintojen vaikutus ympäristöterveyteen. Kotitaloustunneilla annettavan opetuksen voi jakaa muun muassa ravitsemuskasvatukseen, perhekasvatukseen ja kuluttajakasvatukseen, joiden avulla edellä mainittuja terveyttä edistäviä tekijöitä opetetaan, ja joiden avulla voidaan pyrkiä edistämään oppilaan eli yksilön kokonaisvaltaista hyvinvointia sekä toivottavasti tulevaisuudessa laajemmin yhteisön, yhteiskunnan ja ympäristön terveyttä ja hyvinvointia. Kotitaloutta ja terveyden edistämistä käsittelevän kirjallisuuden ja aikaisempien tutkimusten perusteella olen koonnut taulukon 1, joka kuvaa kotitalousopetuksen ja terveyden edistämisen välistä yhteyttä.
TERVEYDEN EDISTÄMINEN KOTITALOUDEN OPPIKIRJOISSA
Itä-Suomen yliopistoon tänä syksynä tekemässäni kotitaloustieteen kandidaatin tutkielmassa tutkin terveyttä edistävien näkökulmien esiintymistä kotitalouden oppikirjasarjoissa. Opiskelen kotitaloutta ja terveystietoa sivuaineikseni luokanopettajan tutkintooni, joten kandidaatin tutkielmassani halusin hieman yhdistää näitä kahta sivuainettani. Mielenkiintoista, vaikkakin odotettavaa, oli huomata samojen terveyttä edistävien teemojen esiintyvän kaikissa tarkastelemissani oppikirjasarjoissa. Erityisen mielenkiintoista oli, että terveyden edistämisen käsitettä ei kaikissa kirjoissa mainittu, vaikka kirjojen sisältö oli selvästi terveyden edistämisen tietoihin ja taitoihin ohjaavaa.
Tarkastelin tutkimuksessani viittä eri oppikirjaa tai oppikirjasarjaa, jotka olivat WSOYpro Oy:n Hyvää pataa -oppikirja ja Taituri -oppikirjasarja, Tammen Kotitaloustaito-oppikirjasarja sekä Otavan Kotitalouden perustaidot ja Maistuu hyvältä -oppikirjat, joista ensimmäinen on tarkoitettu kaikille yhteiseen kotitalousopetukseen ja jälkimmäinen valinnaiseen kotitalousopetukseen. Kaikissa tarkastelemissani oppikirjoissa ilmeni runsaasti terveyttä edistäviä näkökulmia. Taulukossa 2 näkyy oppikirjoista löytämäni viisi terveyttä edistävää teemaa ja niiden alle muodostuneet luokat, jotka saattoivat painottua hieman eri tavoin kirjasta riippuen.
Tarkastelemistani kotitalouden oppikirjoista löytyi siis pitkälti samat teemat ja luokat tekijöistä ja kustantajasta riippumatta, mutta aiheiden painotuksissa ja näkökulmissa oli havaittavissa selkeitäkin eroja. Kaikissa teoksissa oli käsitelty hyvinvoinnin osatekijöitä; ihmissuhteiden tärkeyttä psyykkiselle ja sosiaaliselle hyvinvoinnille, terveellisen ja nautinnollisen ravinnon merkitystä fyysiselle ja psyykkiselle hyvinvoinnille, vastuullisen ja harkitsevan kuluttamisen vaikutusta omaan ja muiden hyvinvointiin sekä puhtauden ja ympäristöystävällisten valintojen merkitystä fyysiselle, psyykkiselle ja sosiaaliselle hyvinvoinnille sekä ympäristön hyvinvoinnille. Joissakin oppikirjoissa terveyden edistämiseen liittyviä sisältöjä sivuttiin kuin ohi mennen, kun taas toisissa niihin pureuduttiin syvemmin. Kaikki kirjat eivät myöskään nostaneet esille täysin samoja asioita, tai lähestyivät aihetta erilaisista näkökulmista, kuten kuluttamista talouden tai ympäristön kannalta.
TUKEA TERVEYDEN EDISTÄMISEEN?
Kotitalouden oppikirjoista nuoret saavat monipuolisesti tietoja ja taitoja terveytensä edistämiseksi, vaikka terveyden edistämisen tavoitetta ei kirjoissa erikseen mainittaisikaan. Terveyden edistämisen tiedot ja taidot ovat luonnollinen osa kotitalouden sisältöjä, ja kirjat – ja opettajat – ohjaavat lukijaa suoraan tai epäsuorasti yksilön ja ympäristön kannalta terveellisiin elämäntapoihin ja terveyttä edistävään toimintaan. Peruskoulussa lapsen ja nuoren terveyden edistämisen opiskelun valinnanmahdollisuudet rajoittuvat lähinnä yläkoulun valinnaiskursseihin liikunnasta ja kotitaloudesta. Nuori voi siis halutessaan lisätä ja syventää tietämystään terveyden edistämisestä, jos hän on kiinnostunut liikkumisesta tai ruoanvalmistuksesta. Terveyden edistäminen hänellä tuskin on kuitenkaan motiivina valintoja tehdessä, vaan terveyttä edistävä tieto tulee oppiaineen ohessa. Nuori voi siis oppia ja omaksua kotitaloudessa terveyttä edistäviä tietoja ja taitoja kuin huomaamattaan.
Tärkeää opitun siirtymiselle käytännön toiminnaksi kuitenkin on, että nuori on motivoitunut ottamaan vastuuta terveydestään ja tietoinen mahdollisuuksistaan vaikuttaa terveyteensä. Tämän tietoisuuden lisäämisessä tärkeä merkitys on opettajilla. Oppiaineiden yhteisten sisältöjen hahmottaminen auttaa opettajia tekemään keskinäistä yhteistyötä ja eheyttämään myös oppilaiden terveyden edistämisen taitojen oppimista. Esimerkiksi ravitsemus on terveystiedolle ja kotitaloudelle yhteinen oppisisältö, jonka opettamisessa voitaisiin yhdistää terveystiedon teoria ja kotitalousopetuksen käytännön toiminta toisiaan tukevaksi, motivoivaksi kokonaisuudeksi. Rohkeasti siis ideoimaan ja integroimaan terveyden edistämisen puolesta! Samalla saattavat opettajatkin oppia uusia terveyden edistämisen taitoja.
Teksti:
Nilla Martikainen, Itä-Suomen yliopisto
Maailman terveysjärjestö WHO on määritellyt terveyden ihmisen täydelliseksi fyysisen, psyykkisen ja sosiaalisen hyvinvoinnin tilaksi, mutta realistisempaa lienee tavoitella kullekin yksilölle parasta mahdollista terveydentilaa, joka mahdollistaa hänelle aktiivisen ja mielekkään elämän. Terveyden edistämisen WHO on puolestaan määritellyt prosessiksi, jonka avulla yksilö tai yhteisö voi hallita tai parantaa terveyttään saavuttaakseen hyvän elämän ja hyvinvoinnin.
Terveyttä voidaan edistää niin yksilö-, yhteisö- kuin yhteiskunnallisellakin tasolla sekä ympäristötasolla. Yhteiskunnallisilla päätöksillä voidaan esimerkiksi pyrkiä vaikuttamaan yhteisöjen ja yksilöiden terveyskäyttäytymiseen, kun taas yksilöiden käyttäytyminen voi puolestaan vaikuttaa yhteisön, yhteiskunnan ja jopa ympäristön terveyteen ja hyvinvointiin. Kouluissa annettava terveyskasvatus on esimerkki yhteiskunnalliselta tasolta lähtevästä ja yhteisötasolla toteutettavasta terveyden edistämisen tavoitteeseen pyrkimisestä. Omaksumalla terveyskasvatuksessa annettuja tietoja ja taitoja lapset ja nuoret voivat parantaa terveyskäyttäytymistään, viedä oppeja koteihin ja laajemmin yhteisötasolle, ja toivottavasti tulevaisuudessa luoda hyvinvoivia yhteisöjä, yhteiskuntia ja ympäristöjäkin.
TERVEYDEN EDISTÄMINEN KOTITALOUSOPETUKSESSA
Peruskoulu itsessään voi olla terveyden edistämiseen erilaisin toimin kannustava ympäristö, mutta oppiaineista terveyden edistämiselle keskeisimpiä lienevät ne, joiden oppisisällöissä käsitellään fyysistä, psyykkistä ja sosiaalista terveyttä. Tällaisia ovat etenkin liikunta, terveystieto, biologia ja kotitalous, mutta jollakin tapaa terveyttä sivuavia sisältöjä löytyy varmasti kaikista oppiaineista. Terveyden edistämiseen liittyvien sisältöjen hahmottaminen on tärkeää, jotta opettajat osaavat niitä opetuksessaan käsitellä, ja mahdollisesti oppiaineiden integroinnin avulla eheyttää oppilaiden oppimista ja terveyden edistämisen tietojen ja taitojen kehittymistä.
Terveellinen ja turvallinen ruoka, hygieeninen, viihtyisä ja turvallinen ympäristö sekä hyvät ihmissuhteet ovat helposti mieleen tulevia fyysistä, psyykkistä ja sosiaalista hyvinvointia edistäviä tekijöitä, joita käsitellään erityisesti kotitaloustunneilla. Tekijöitä on kuitenkin myös muita, kuten taloudellisen ja vastuullisen kuluttamisen vaikutus omaan ja muiden hyvinvointiin sekä ympäristöä säästävien ja kestävien valintojen vaikutus ympäristöterveyteen. Kotitaloustunneilla annettavan opetuksen voi jakaa muun muassa ravitsemuskasvatukseen, perhekasvatukseen ja kuluttajakasvatukseen, joiden avulla edellä mainittuja terveyttä edistäviä tekijöitä opetetaan, ja joiden avulla voidaan pyrkiä edistämään oppilaan eli yksilön kokonaisvaltaista hyvinvointia sekä toivottavasti tulevaisuudessa laajemmin yhteisön, yhteiskunnan ja ympäristön terveyttä ja hyvinvointia. Kotitaloutta ja terveyden edistämistä käsittelevän kirjallisuuden ja aikaisempien tutkimusten perusteella olen koonnut taulukon 1, joka kuvaa kotitalousopetuksen ja terveyden edistämisen välistä yhteyttä.
TERVEYDEN EDISTÄMINEN KOTITALOUDEN OPPIKIRJOISSA
Itä-Suomen yliopistoon tänä syksynä tekemässäni kotitaloustieteen kandidaatin tutkielmassa tutkin terveyttä edistävien näkökulmien esiintymistä kotitalouden oppikirjasarjoissa. Opiskelen kotitaloutta ja terveystietoa sivuaineikseni luokanopettajan tutkintooni, joten kandidaatin tutkielmassani halusin hieman yhdistää näitä kahta sivuainettani. Mielenkiintoista, vaikkakin odotettavaa, oli huomata samojen terveyttä edistävien teemojen esiintyvän kaikissa tarkastelemissani oppikirjasarjoissa. Erityisen mielenkiintoista oli, että terveyden edistämisen käsitettä ei kaikissa kirjoissa mainittu, vaikka kirjojen sisältö oli selvästi terveyden edistämisen tietoihin ja taitoihin ohjaavaa.
Tarkastelin tutkimuksessani viittä eri oppikirjaa tai oppikirjasarjaa, jotka olivat WSOYpro Oy:n Hyvää pataa -oppikirja ja Taituri -oppikirjasarja, Tammen Kotitaloustaito-oppikirjasarja sekä Otavan Kotitalouden perustaidot ja Maistuu hyvältä -oppikirjat, joista ensimmäinen on tarkoitettu kaikille yhteiseen kotitalousopetukseen ja jälkimmäinen valinnaiseen kotitalousopetukseen. Kaikissa tarkastelemissani oppikirjoissa ilmeni runsaasti terveyttä edistäviä näkökulmia. Taulukossa 2 näkyy oppikirjoista löytämäni viisi terveyttä edistävää teemaa ja niiden alle muodostuneet luokat, jotka saattoivat painottua hieman eri tavoin kirjasta riippuen.
Tarkastelemistani kotitalouden oppikirjoista löytyi siis pitkälti samat teemat ja luokat tekijöistä ja kustantajasta riippumatta, mutta aiheiden painotuksissa ja näkökulmissa oli havaittavissa selkeitäkin eroja. Kaikissa teoksissa oli käsitelty hyvinvoinnin osatekijöitä; ihmissuhteiden tärkeyttä psyykkiselle ja sosiaaliselle hyvinvoinnille, terveellisen ja nautinnollisen ravinnon merkitystä fyysiselle ja psyykkiselle hyvinvoinnille, vastuullisen ja harkitsevan kuluttamisen vaikutusta omaan ja muiden hyvinvointiin sekä puhtauden ja ympäristöystävällisten valintojen merkitystä fyysiselle, psyykkiselle ja sosiaaliselle hyvinvoinnille sekä ympäristön hyvinvoinnille. Joissakin oppikirjoissa terveyden edistämiseen liittyviä sisältöjä sivuttiin kuin ohi mennen, kun taas toisissa niihin pureuduttiin syvemmin. Kaikki kirjat eivät myöskään nostaneet esille täysin samoja asioita, tai lähestyivät aihetta erilaisista näkökulmista, kuten kuluttamista talouden tai ympäristön kannalta.
TUKEA TERVEYDEN EDISTÄMISEEN?
Kotitalouden oppikirjoista nuoret saavat monipuolisesti tietoja ja taitoja terveytensä edistämiseksi, vaikka terveyden edistämisen tavoitetta ei kirjoissa erikseen mainittaisikaan. Terveyden edistämisen tiedot ja taidot ovat luonnollinen osa kotitalouden sisältöjä, ja kirjat – ja opettajat – ohjaavat lukijaa suoraan tai epäsuorasti yksilön ja ympäristön kannalta terveellisiin elämäntapoihin ja terveyttä edistävään toimintaan. Peruskoulussa lapsen ja nuoren terveyden edistämisen opiskelun valinnanmahdollisuudet rajoittuvat lähinnä yläkoulun valinnaiskursseihin liikunnasta ja kotitaloudesta. Nuori voi siis halutessaan lisätä ja syventää tietämystään terveyden edistämisestä, jos hän on kiinnostunut liikkumisesta tai ruoanvalmistuksesta. Terveyden edistäminen hänellä tuskin on kuitenkaan motiivina valintoja tehdessä, vaan terveyttä edistävä tieto tulee oppiaineen ohessa. Nuori voi siis oppia ja omaksua kotitaloudessa terveyttä edistäviä tietoja ja taitoja kuin huomaamattaan.
Tärkeää opitun siirtymiselle käytännön toiminnaksi kuitenkin on, että nuori on motivoitunut ottamaan vastuuta terveydestään ja tietoinen mahdollisuuksistaan vaikuttaa terveyteensä. Tämän tietoisuuden lisäämisessä tärkeä merkitys on opettajilla. Oppiaineiden yhteisten sisältöjen hahmottaminen auttaa opettajia tekemään keskinäistä yhteistyötä ja eheyttämään myös oppilaiden terveyden edistämisen taitojen oppimista. Esimerkiksi ravitsemus on terveystiedolle ja kotitaloudelle yhteinen oppisisältö, jonka opettamisessa voitaisiin yhdistää terveystiedon teoria ja kotitalousopetuksen käytännön toiminta toisiaan tukevaksi, motivoivaksi kokonaisuudeksi. Rohkeasti siis ideoimaan ja integroimaan terveyden edistämisen puolesta! Samalla saattavat opettajatkin oppia uusia terveyden edistämisen taitoja.
Teksti:
Nilla Martikainen, Itä-Suomen yliopisto